Vinkkejä alakoulun opettajille

Tilannekohtainen puhumisen vaikeus tulee usein esiin puhumattomuutena tai vähäpuheisuutena koulussa. Lapsen voi olla myös vaikea toimia niin kuin pyydetään, tai aloittaa työskentelyä. Lapsen on yleensä sitä vaikeampi puhua tai työskennellä, mitä enemmän ihmisiä on läsnä.


On hyvä pyrkiä järjestämään lapselle ja vanhemmalle mahdollisuus tulla tutustumaan kouluun siten, ettei siellä ole paljoa väkeä paikalla. Kannattaa tarjota lapselle ja vanhemmalle tilaisuus viettää hetki aikaa kahden kesken tulevassa luokkahuoneessa. Lapsi saattaa pystyä puhumaan silloin vanhemmalle luokassa ja saa kokemuksen koulussa puhumisesta. Se voi olla tärkeä kokemus ja auttaa lasta uskomaan siihen, että hän jatkossakin pystyy puhumaan koulussa, vaikka se ei heti onnistuisi.


Kun koulu alkaa, kannattaa lapselle jutella, mutta vältä suoria kysymyksiä. Voit lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta hymyilemällä, ystävällisellä kosketuksella ja pitämällä kädestä, mutta vältä katsekontaktia. Lapsen on helpompi toimia ja kommunikoida, jos keskitytään johonkin yhteiseen tekemiseen tai vierekkäin tehtävän äärelle. Luo rento ilmapiiri ja vastaa lämpimästi kaikkiin lapsen vuorovaikutusaloitteisiin. Ota käyttöön vaihtoehtoisia viestintäkeinoja (esim. osoittaminen, kuvan näyttäminen, piirtäminen) väliaikaiseksi tueksi tilanteisiin, joissa lapsi kokee puhumisen vaikeana (esim. kun koko luokka on paikalla).


Lapsi, jolla on tilannekohtaista puhumisen vaikeutta, ei halua erottua joukosta - pyri siis tarjoamaan tukikeinoja niin, että kaikki oppilaat voivat tarvittaessa hyödyntää niitä. Voitte myös ottaa tavaksi sen, että käytätte koko luokan kesken puheetonta vastaustapaa vaikkapa tietyissä tehtävissä.


On tärkeää, että koulun muukin henkilökunta saa tiedon puhumisen vaikeudesta, erityisesti muut opettajat ja sijaiset, jotka lasta opettavat. Mikäli luokalla on käytössä oma kansio, jossa on tärkeimmät tiedot luokasta ja luokan toimintatavoista ym, sijaisia varten, voi olla hyödyllistä,että kansiossa on myös lyhyt kuvaus puhumisen vaikeudesta ja hyvistä toimintatavoista. Tästä pitää kuitenkin sopia erikseen vanhempien kanssa tietosuojalaki huomioiden.


Joissakin luokissa saattaa olla apuna avustaja. Yleensä valikoivasti puhumattomat lapset eivät pidä tarkkailusta. Opettaja tai avustaja saattaa ajatella hyvää ja asettua lapsen viereen auttamaan, mutta se voi vain lisätä lapsen ahdistusta. Hedelmällisempää on tarkkailla tilannetta etäältä ja välillä käydä kysymässä, tarvitseeko lapsi neuvoja.


Yritä löytää aikaa kahdenkeskisille hetkille luokassa tai jossakin huoneen nurkkauksessa. Juttele lapselle ääneen ja esitä kysymyksiä ennemmin itsellesi kuin lapselle, ihmettele ääneen. Näin tarjoat lapselle mahdollisuuden vastata, mutta et odota hänen vastaavan tai painosta puhumaan.


Lapsi saattaa tarvita ahdistuneisuuden helpottamiseksi jonkin “turvatavaran”, pehmolelun tai muun tärkeän esineen, jota kuljettaa kouluun mukanaan. Usein riittää, että tärkeä tavara on repussa mukana.


Seuraa lapsen toimintakykyä: mitä ahdistuneempi hän on, sitä hitaammin hän työskentelee. Joskus työskentely ei onnistu lainkaan, lapsi tuntuu vain jähmettyvän paikoilleen ja on ilmeetön. Mieti, voisiko jokin toinen paikka luokassa helpottaa lapsen ahdistuneisuutta. Usein lapsen on helpompi olla, jos hän voi seurata rauhassa tilannetta, esimerkiksi luokan takaosasta tai jostakin nurkkauksesta. Joku voi työskennellä paremmin lähellä opettajaa. Arvioi tekemiesi muutosten vaikutusta lapsen toimintakyvyn mukaan: jos lapsi pystyy työskentelemään helpommin, oli muutos oikean suuntainen. Rentoutuminen tapahtuu hitaasti, tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä.


Kuvia ja käsillä tekemistä kannattaa hyödyntää opetuksen tukena. Myös huumori voi toimia rentouttavana tekijänä, lapset yleensä pitävät hassuttelusta. Käsinuket, naamiot, rooliasut ja näytteleminen voivat auttaa lasta puhumaan. Hyödynnä lapsen vahvuuksia oppimisen tukena - selvitä, missä lapsi on taitava ja mitä hän tekee mielellään kotona.


Hyödynnä pienryhmätyöskentelyä mahdollisimman paljon - kannattaa aloittaa ryhmästä, jossa on 1-2 mieleistä kaveria. Nimeä lapselle pari tai ryhmä, älä odota, että lapsi valitsee itse. Tue aktiivisesti lapsen ystävyyssuhteita ja toisten lasten kanssa olemista myös välituntisin. Auta lasta osallistumaan, vaikka hän ei pystyisi vielä puhumaan.


On tärkeää tehdä yhteistyötä niin vanhempien kuin lapsen eri hoitotahojen kanssa. Omaan työhön tukea ja vinkkejä saa myös koulun moniammatilliselta tiimiltä. Jokainen lapsi on erilainen, sama pätee myös tilannekohtaisesti puhumattomien lasten kanssa. Mitä paremmin tutustut lapseen ja opit tuntemaan hänet, sitä helpommin löydät myös hänelle sopivat menetelmät ja työtavat.


LÄHTEET:

The Ideal Classroom Setting For the Selectively Mute Child, Dr Elisa Shipon-Blum 2007

Hyvän ympäristön luominen kotona ja koulussa - Maggie Johnson 2017