MISTÄ APUA?

Miten lähteä etsimään apua?

Puhumattomuusoire on tärkeä tunnistaa päiväkodissa ja koulussa, vaikka mitään virallista diagnoosia ei vielä olisi lapselle tehty. 

Moni lapsi saattaa olla puhumaton tai vähäpuheinen uuden päiväkodin tai koulun alkaessa, mutta jos puhumattomuus tai vain tietyille henkilöille puhuminen jatkuu 1-3 kk päiväkodin tai koulun aloittamisen jälkeen, on hyvä miettiä, miten lasta voitaisiin aktiivisesti tukea päiväkoti- ja kouluympäristössä. Mitä nopeammin lapsi saa ymmärrystä ja tukea, sitä parempi. Sen vuoksi voisi olla hyvä, että puhumattoman tai vähäpuheisen lapsen kohtaamisen perusperiaatteet olisivat päiväkodin ja koulun työntekijöillä yleisesti tiedossa ja tarvittaessa käytössä jo heti lasten aloittaessa päiväkodin/koulun. Näistä keinoista hyötyvät monet muutkin arat tai päiväkodin/koulun aloitusta jännittävät lapset. 

Puhumattomuusoireen jatkuessa lapsi kannattaa ohjata tarkempaan arvioon ja hoitoon. Apua saa usein helpoiten perusterveydenhuollon kautta, eli neuvolan, perheneuvolan tai kouluterveydenhuollon kautta, josta lapsi voidaan ohjata tarvittaessa psykologin ja/tai puheterapeutin arvioon.

Diagnoosin tekeminen ja hoitotahot

Diagnoosin tekee Suomessa aina lääkäri. Diagnoosin voi tehdä terveyskeskus-, neuvola- tai koululääkäri, joka voi tarvittaessa ohjata lapsen myös lastenpsykiatrin arvioon paikallisten käytäntöjen mukaisesti. Lapselle voidaan suunnitella kuntoutusjakso puheterapeutilla tai psykologilla. Kuntoutus aloitetaan usein kunnallisella maksusitoumuksella. Kuntoutukselle saatetaan hakea jatkoa Kelan kautta, varsinkin, jos kyse on monioireisesta lapsesta ja puhumattomuusoireen aiheuttama haitta lapsen toimintakyvylle on suuri.

Jos perusterveydenhuollon arviossa herää monenlaista huolta lapsen kasvusta, kehityksestä ja psyykkisestä voinnista ja / tai tarjottu hoito ei helpota lapsen oireita n. 6kk:n  seurannassa, voidaan lapsi ohjata erikoissairaanhoidon arvioon. 

Erikoissairaanhoidossa pyritään kartoittamaan lapsen oirekuvaa, vahvuuksia ja vaikeuksia kokonaisvaltaisesti hänen omassa arkiympäristössään kotona, päiväkodissa/koulussa ja harrastuksissa ja suunnittelemaan hoito lapsen sen hetkisten tarpeiden mukaan. Koska tilannekohtaisen puhumisen vaikeuden eli valikoivan puhumattomuuden taustatekijät ovat moninaiset, voivat lapset tarvita erilaisia terapeuttisia hoitoja ja tukitoimia päiväkotiin ja kouluun.

Valikoiva puhumattomuus vaatii myös ammattilaisilta perehtymistä

Joskus myös perheterapia voi olla oikein hyvä lähestymistapa, koska puhumaton lapsi tarvitsee paljon vanhempien ja perheen ymmärrystä ja tukea. Tärkeää olisi, että lapsen ja perheen kanssa työskentelevällä työntekijällä olisi täydennyskoulutusta ja tietoa valikoivan puhumattomuuden hoidosta. 

Suomessa ei ole vielä ollut omaa tai säännöllistä terveydenhuollon ammattilaisten koulutusta liittyen valikoivaan puhumattomuuteen. Monet työntekijät, psykologit ja erityisesti puheterapeutit ovat kuitenkin osallistuneet esim. valikoivan puhumattomuuden hoitoa kehittäneen englantilaisen puheterapeutin Maggie Johnsonin koulutuksiin. Työntekijä on saattanut myös perehtyä alan kirjallisuuteen tai muihin kansainvälisiin hoitomalleihin. 

Joskus ei omalta alueelta löydy työntekijää, jolla olisi osaamista tai kokemusta. Kiinnostus perehtyä asiaan on silloin jo hyvä ja tärkeä alku. Puhumattomuusoireen kokonaisvaltainen ymmärtäminen auttaa suunnittelemaan lapsen terapeuttista hoitoa ja kuntoutusta siten, että lapsi saa siitä parhaan mahdollisen hyödyn.  

Perheiden kokemukset hoitoon ohjautumisesta ja avun saamisesta ovat hyvin vaihtelevia. Valikoiva puhumattomuus ei ole vielä kovin hyvin tunnettu oirekuva, eikä sitä aina tunnisteta. Puhumattomuusoire voi herättää päiväkodissa, koulussa, terveydenhuollossa tai sosiaalitoimessa hämmennystä ja huolta siinä määrin, että lasta yritetään auttaa keinoin, jotka vain lisäävät lapsen ja koko perheen ahdistusta ja vaikeuttavat tilannetta. Tieto ja ymmärrys auttavat kohdentamaan hoitoa ja tukitoimia lapsen ja perheen parhaaksi. 

Avun hakeminen ja saaminen voi vaihdella alueellisesti. Alla on kaksi  alueellista esimerkkiä avun piiriin pääsemisestä. 

Pirkanmaa

Hoitoon voi päästä ottamalla puhumattomuus puheeksi neuvolassa, perheneuvolassa tai kouluterveydenhuollossa, josta voidaan ohjata terveyskeskusten puheterapeutille tai psykologille. Lähes aina ennen kuntoutusjaksoa on toteutettu sekä psykologin että puheterapeutin tutkimus, välillä myös lastenpsykiatrin arvio. Diagnoosi on yleensä asetettu ennen kuntoutusta, joskus se voidaan antaa lyhyen kuntoutusjakson jälkeenkin. Maksusitoumukset tulevat kunnan kautta (10-20 kertaa) ja pidemmät jaksot Kelan kautta. Usein kuntoutus on aloitettu kunnan maksusitoumuksella ja sitten jatkettu Kelan kautta, mikäli tarvetta on ollut. 

Oulun seutu

Hoitoon voi päästä ottamalla puhumattomuus puheeksi neuvolassa, perheneuvolassa tai kouluterveydenhuollossa, josta voidaan tehdä puheterapeutin ja psykologin arviot. Jos on epäily valikoivasta puhumattomuudesta, lapsi ohjautuu heidän kauttaan oman paikkakunnan lastenpsykiatrisiin palveluihin. Oulun lähipaikkakunnilla joko perheneuvolan tai konsultoivan lastenpsykiatrian kautta voi päästä tarpeen mukaan Oys:iin lastenpsykiatrialle. Jos foniatrialla tai lastenneurologialla herää epäily valikoivasta puhumattomuudesta tai siellä tehdään diagnoosi, lapsi ohjautuu konsultaatiopyyntönä tai lähetteellä Oys:in lastenpsykiatrian poliklinikalle. 

Pidempiä puheterapiajaksoja on saatu Oys:ssä Kelan kautta, jos mukana myös muuta laaja-alaista pulmaa ja kielellisiä vaikeuksia.