Vinkkejä vanhemmille

Olemme koonneet alle vinkkejä vanhemmilta siitä, millaiset keinot ovat auttaneet lapsen tai nuoren kanssa, jolla on tilannekohtainen puhumisen vaikeus.

Haluatko jakaa omat vinkkisi? Lähetä ne meille: info (at) puheeksi.fi

Ole etukäteen yhteydessä lapsen kanssa tekemisissä oleviin aikuisiin

Olen lähettänyt harrastusten opettajille sähköpostin, jossa olen kertonut miten kannattaa aloittaa: jutustelua, mutta ei suoria kysymyksiä, olen pyytänyt että voimme jutella opettajan kanssa yhdessä tunnista ennen kuin muut tulevat, eli ennakoida, mitä tunnilla tapahtuu. Ennakointi kaiken kaikkiaan on hyvä juttu.


Alkuun olemme olleet aina mahdollisimman aktiivisesti yhteydessä lapsen päiväkodin aikuisiin, koulun opettajiin, harrastusryhmän ohjaajiin ja kavereiden vanhempiin, joille olen mahdollisimman selkeästi ja avoimesti kertonut tilannekohtaisesta puhumisen vaikeudesta. Avoimuus ja aktiivinen yhteys on toiminut hyvin: moni opettaja ja kaverin vanhempi on ollut tosi myötätuntoinen ja moni on keskustellut sitten omien lastensa kanssa puhumisen vaikeudesta ja rohkaissut vieraita lapsia pyytämään omaa lastani mukaan leikkeihin,


Koulu alkaa kohta ja opettaja kävi toivomuksestamme meillä. Olemme myös käyneet koululla kolme kertaa tutustumassa opettajan, kuraattorin ja psykologin kanssa. Lisäksi kävimme terveystarkastuksessa. Viimeisellä kerralla kuraattorin kanssa pyysin, että voisimmeko pelata luokassa jotain. Se olikin hyvä juttu. Myös opettaja suostui pelaamaan Unoa kotikäynnillä.


Kutsu lapsia ja aikuisia kotiinne

Olemme kutsuneet pienestä pitäen lapsen kavereita ja tuttuja meille kotiin leikkimään. Silloin voin vanhempana itse olla aina välillä lapsen äänenä, kertoa, mitä lapsi ajattelee ja mistä lapsi pitää ja samalla auttanut miettimään sellaista tekemistä ja leikkejä, joiden tietää sujuvan omalla lapsella hyvin.


Meillä on toiminut opettajien tekemät kotikäynnit, jolloin opettaja on saanut tietoa lapsen kiinnostuksen kohteista, ns todellisesta persoonasta ja lapsi on pystynyt puhumaan ainakin vähän hänen kanssaan. Meillä on toiminut tosi hyvin myös erilaisten lautapelien pelaaminen. Niissä rauhoittavaa on selkeät säännöt, tuttuna toistuvat kaavat ja lapsi siinä on rentoutunut ja usein vitsaileva. Liikuntaleikeistä myös tykkää.


Minun lapseni jännittää kovasti kaverin luo leikkimään menemistä, haluaisi että aina kaveri tulee meille. Ryhmässä leikkiminen on myös vaikeaa. Pikkuhiljaa näitä harjoitellaan. Naapurin tyttö on ollut meillä leikkimässä tosi paljon, kun kutsuttiin koko perhe meille kahville niin tyttö uskalsi heille kylään. Siellä oli ollut vaikeaa ensin keksiä tekemistä, mutta sitten alkoivat pelata. Päiväkodissa on myös pelaillut tosi paljon vapaaleikkiajalla.


Mene mukaan kouluun, harrastuksiin ja kavereiden luo

Olen vanhempana ollut koulutunneilla mukana vaikka joskus tuntuu että sitten tukeutuu liikaa minuun ja keskittyminen tuntiin häiriintyy. Meillä on elämää helpottanut myös se, että olen ollut mahdollisimman paljon mukana esimerkiksi kaverisynttäreillä, pihalla leikkimässä lapsen kanssa, ja siellä olen aktiivisesti tutustunut toisiin lapsiin, kysellyt heiltä asioista, ja kertonut sitten muille lapsille oman lapsen ajatuksista yms. jolloin muut lapset ovat saaneet lisää tietoa omasta lapsestani ja näin tutustuneet häneen paremmin.


Hae apua ajoissa

Jos ns. pehmeät menetelmät on jo kokeiltu, niin apua kannattaa hakea lääkäristä tai neuvolasta. "Ujo" , puhumaton lapsi ei saa jäädä ilman apua. On oltava johdonmukainen hoitopolku. Hoidon saaminen on tärkeää mutistille ja vanhemmille, ettei tarvitse kantaa huolta lapsesta yksin. Tukea kannattaa saada kommunikoinnin tukemiseen eri tavoin (kirjoittaminen,kuvat, viittomat, nyökkäys jne), ei riitä että sanotaan vain "ei haittaa vaikket puhu.


Luota vaistoosi

Kannattaa vanhempana luottaa omaan vaistoon siinä, mikä auttaa omaa lasta. Kannattaa puhua lapsen kanssa onnistumisista, siitä mikä jo onnistuu, missä on kehittynyt ja siitä miten voi pienin askelin edetä seuraavaan tavoitteeseen.


Etsi harrastuksia, joista lapsesi nauttii

Liikuntaharrastusten aloittaminen on meillä parantanut valtavasti sekä lapsen itsetuntoa että mielialaa. Lisäksi liikkuessa ei tarvitse paljon puhua, eli lapsi on liikuntaharrastuksessa tasa-arvoinen muiden lasten kanssa.


Keskity myös positiivisiin asioihin

Varatkaa riittävästi normaalia elämää ja mukavaa tekemistä, ettei kaikki elämä pyöri lapsen kuntoutuksen ja huolien keskellä. Sekä itse vanhempana että lapsi tarvitsee paljon myös normaalia elämää ja iloista yhdessäoloa lääkärikäyntien, terapioiden ja muun kuntoutuksen lomaan.


On hyvä luottaa siihen, että lapsi pärjää normaalisti. Lapsen pärjäämiseen luottaminen auttanut meillä erityisesti koulun aloittamisen jälkeen. Yllättävän hyvin lapsi on pärjännyt ilman puhetta esim. harrastuksissa ja kesäleireillä yms. (tämä toki edellyttää alkuun ohjaajien ym. informointia lapsen puhumisen vaikeudesta).


Pidä huolta myös itsestäsi ja omasta jaksamisestasi


On tärkeää pitää huolta myös omasta jaksamisestaan, sillä arki erityislapsen kanssa voi olla hyvin kuormittavaa. Vertaistuki on ollut minulle todella arvokasta ja olen tutustunut moniin upeisiin ihmisiin. Jo tieto siitä, ettei asian kanssa ole yksin on auttanut minua suuresti.